Onko yrittäjyys itsensä orjuuttamista?

Harhaluulot ja ennakkokäsitykset yrittäjyydestä vaikeuttavat yrittäjäksi ryhtymistä. Mistä nämä stereotypiat oikein tulevat ja pitävätkö ne edes paikkaansa? Onko yrittäjä työn orja, supermenestyjä vai aivan jotain muuta?

yrittäjyys

Yrittäjyyden irvikuva

Suomalaisessa kulttuurissa yleinen käsitys yrittäjyydestä on keskimäärin yliampuvan raaka. Ajatellaan, että yrittäjä painaa 15 tuntista työpäivää kahden tunnin yöunien ja loppumattoman stressihormonivaraston voimalla. Hänellä ei ole koskaan aikaa perheelleen, sen perustamisesta puhumattakaan. Lomaa yrittäjä voi pitää korkeintaan viikon kerran vuodessa juhannuksen jälkeen, jos on varaa. Tämän lisäksi konkurssihirviö vie yöunet ja verokarhu rahat. Burnout iskee syysflunssan vuosittain, mutta kaikesta selvitään, koska verot on maksettu.

Raada ja käperry koloosi

Miksi asenteet yrittämisen vaikeudesta ovat juurtuneet suomalaiseen kulttuuriimme? Historia kertoo, että kansamme on kautta aikojen joutunut selviytymään muiden kansojen hyökkäyksiltä ja valloitusyrityksiltä väistämis-ja vetäytymistaktiikan avulla. Aina on selviydytty, vaikka aina on ollut rankkaa. Periksiantamattomuus ja vaatimattomuus ovat pinttyneet pienen kansamme perimään ja niistä on muodostunut ihannoitavia hyveitä. Suomalaiset arvostavat ”rankkaa ja rehellistä” työtä, sitä suomalaista sisua.

Suomessa saa rikastua vain lottokupongilla

Sen sijaan itsensä esille tuominen ja omilla saavutuksilla ylpeily ei kuulu suomalaisuuteen likimainkaan samalla tavoin kuin jossain muualla maailmassa. Ikiomassa kulttuurissamme ei ole hyväksyttävää näyttää menestystään tai sitä, että voi hyvin. Tämän ovat aina tienneet myös suomalaiset yrittäjät, jotka ovat erehtyneet näyttämään menestyksensä ja saaneet kateellisten paheksuntaa saavitolkulla niskaansa. Koska voittamisen kulttuuri ei ole koskaan saanut jalansijaa ja arvostusta keskuudessamme, on menestyvienkin ihmisten näyteltävä mukana, koska vaatimattomuus kaunistaa. Stereotypia yrittämisen vaikeudesta on voinut syntyä, kun menestyvät yrittäjät ovat profiloineet itsensä työn orjiksi hakeakseen arvostusta ja suojautuakseen kateellisten paheksunnalta. Menestyminen on voitu perustella sillä, että yrittäjä joutuu uhraamaan työlleen koko elämänsä painaen hommia burnoutin partaalla. Menestyä ei saa, ellei anna jotain vastineeksi. Kun suomalaisilta kysytään pyrkivätkö he rikkauksiin, vastaus on aina ei. Silti kaikki suomalaiset lottoavat tai ainakin ovat joskus lotonneet.

Mitä yrittäminen todellisuudessa on?

Yrittäminen on kuitenkin kaikkea muuta, kuin elämänsä uhraamista tai lottokuponkien täyttämistä. Se on tie, johon kuuluu ylä- ja alamäkiä, vihreitä niittyjä ja vaikeita rämeikköjä. Usein yrittäjä joutuukin tekemään pitkää päivää ja nipistämään lomista ja hankinnoista menestyäkseen. Stereotypiat luovat kuitenkin turhaa pelkoa yrittäjyydestä, koska loppujen lopuksi ihminen voi itse määrittää millaiseen toimintaan lähtee mukaan. Suurin osa yrittäjistä tekee töitä omilla ehdoillaan ja asettaa itse omat päämääränsä. Oman tavoitetason voi asettaa juuri sille korkeudelle, kun itse haluaa. Yrittäjyys avaa mahdollisuuksia tehdä asioita, jotka eivät ikinä olisi mahdollisia palkkatyössä. Yrittäjän mahdollisuus tehdä niitä asioita kun haluaa, missä haluaa ja milloin haluaa, tuo elämään arvoa, jota ei voi rahassa mitata. Kun avaimet omaan vapaa-aikaan ja tulotasoon pidetään omissa käsissä, tulevaisuuden unelmista syntyy tulevaisuuden tavoitteita. Yrittäjyys ei ole itsensä orjuuttamista, vaan vapautta käyttää elämän tärkein rajallinen resurssi, aika, valitsemallaan tavalla.